Aarne Ervin portaikoista ja modernismin katsomisesta

Arkkitehtuurista keskustellessani olen kuullut monen sanoavan, kuinka he inhoavat modernismia. Usein kuulee sanottavan, että kaikki jugendin jälkeen rakennettu on rumaa. Yleisimmin jugendista ja sitä edeltäneistä kausista kaivataan nimenomaan detaljeja ja iloisia värejä.

Modernismissakin on värejä ja yksityiskohtia. Ne eivät vain ole niin voimakkaita, ja niitä täytyy joskus etsiä. Ja ne saattavat sijaita yllättävissä paikoissa. Tässä kirjoituksessa vinkkaan, miten modernistisia rakennuksia kannattaa katsoa, jos haluaa saada niistä enemmän irti. Esimerkkeinä käytän muun muassa kahta Aarne Ervin suunnittelemaa portaikkoa Helsingissä.

Miten modernismia kannattaa katsoa?

Modernismi ei ole pelkästään estetiikkaa, vaan suuntaus lähti liikkeelle ennen kaikkea tarpeista muuttaa rakennussuunnittelua yhteiskunnallisista ja terveydellisistä syistä. “Jos modernismille haluaa yhden helpon selityksen antaa, niin se on tuberkuloosi”, sanoi kerran taidehistorian luennolla professori Riitta Nikula. Modernismi pyrki parantamaan ihmisten elämää tekemällä asumisesta hygienisempää ja valoisampaa. Hygienisen arkiympäristön, luonnovalon ja puhtauden ajateltiin auttavan myös tarttuviin tauteihin.

Monet pitävät kaikkea modernismia arvottomana, tylsänä, jopa rumana. Modernistisissa rakennuksissa on kuitenkin eroja. Modernismia ovat leimanneet huonoista materiaaleista liian nopeasti kokoon kyhätyt asuintalot, niin kutsutut harmaat betonilaatikot. Niiden perusteella ei kuitenkaan mielestäni kannata tuomita koko aikakautta. Aivan kaikkina aikoina ja niihin liittyneillä tyylipyrkimyksillä on rakennettu huonoa laatua sekä hienoja ja viimeisen päälle ajateltuja rakennuksia. Pieteetillä, huolellisesti suunnitellut ja arvokkaista materiaaleista toteutetut rakennukset aivan eri asia, vaikka muotokieli onkin samansuuntaisesti rationaalisuuden ohjaamaa.

Harmaiden betonilaatikoiden perusteella ei kannata tuomita koko aikakautta.

 

Tässä muutama vinkki modernismin katsomiseen – erityisesti niitä pieteetillä rakennetuja modernistisia rakennuksia ajatellen:

1. Katso materiaaleja
Mitä materiaaleja rakennuksessa ja sen sisätiloissa on käytetty? Betoni on leimannut modernismin, mutta paljon muitakin materiaaleja löytyy: kaakelia, kivilaattoja, rappausta. Sisätiloista löytyy usein puuta, vaneria ja lasitiiltä. Erityisesti 1940- ja 1950-lukujen rakennuksista Suomessa löytyy sisätiloista upeita puuverhoiluja – esimerkiksi Helsingistä Sokos Hotel Vaakunasta (Erkki Huttunen, 1952).

2. Värit ja taideteokset
Väri-iloittelussa modernistiset rakennukset eivät yleensä pärjää uusrenessanssille tai jugendille, mutta värien käyttö on laadukkaissa modernistisissa rakennuksissa silti merkittävä osa arkkitehtuuria. Esimerkiksi juuri remontoidussa Töölön kirjastossa, johon palaan kohta, on sisustuksessa kirkasta vihreää, keltaista ja oranssia. Moniin modernistisiin rakennuksiin liittyy myös värikkäitä seinämaalauksia.


3. Minkälaiset ikkunat rakennuksessa on?
Modernismin monet perusasiat kiteytyvät valoon ja ilmaan, joten on luonnollista että erityisesti ikkunat olivat modernistien kiinnostuksenkohteina. Perinteisistä neliön ja suorakulmion muotoisista ikkunoista siirryttiin esimerkiksi nauhaikkunoihin, jotka laskelmien mukaan toivat enemmän valoa sisään.

Porthania ulkoa


4. Kyltit
Kyltit ja valomainokset ovat liikerakennusten merkittävä osa. Miltä vaikkapa Lasipalatsi näyttäisikään, jos siinä ei olisi viehättäviä 1930-lukulaisia mainosvaloja? Arkkitehtuurin historian tutkijat ovat kirjoittaneet, että kun modernismi luopui ornamenteista ja veistoksista rakennusten julkisivuissa, niin tavallaan ne korvasivat 1900-luvun alun kaupunkielämän uutuus eli mainokset ja mainosvalot. Ne olivat ikään kuin uusia ornamentteja, jotka elävöittivät rakennusten julkisivuja. Olenkin iloinen siitä, että ainakin Helsingin Autotalossa ja Ympyrätalossa lähes kaikki valomainokset on viime vuosina yhtenäistetty ja muutettu rakennusajan hengen mukaisiksi.

5. Mikä on rakennuksen ihmiskuva?
Rakennusta katsoessa kannattaa käyttää hetki sen pohtimiseen, minkälaisille ihmisille ja minkälaiseen maailmaan se on suunniteltu. 1950- ja 1960-luvun modernistiset rakennukset huokuvat sodanjälkeistä talouskasvun optimismia, elinolosuhteiden parantumista, ihmisten pyrkimyksiä eteenpäin, tasa-arvoistumista, puhtautta ja avaruutta. Näistä kertovat esimerkiksi puhtaat pinnat, helposti puhdistettavat materiaalit, valoisuus, avattavat ikkunat, parvekkeet ja kattoterassit.

 

Aarne Ervin portaikot

Hyvän esimerkin ja hauskan arkkitehtuuribongauskohteen tähän tarjoavat kaksi arkkitehti Aarne Ervin rakennusta: Porthania ja Töölön kirjasto.

Processed with VSCO with hb1 preset

Vuonna 1957 valmistunut Porthania oli Helsingin yliopiston suuri rakennushanke toisen maailmansodan jälkeen. Se rakennettiin aivan eri lähtökohdista kuin sotaa ennen rakennetut ylipistorakennukset: kiinnitettiin huomiota palveluihin ja siihen, mitä muutakin kuin pänttäystä opiskelija tarvitsee. Luentosalien lisäksi rakennettiin valoisa ja avara opiskelijaruokala, liikuntasali sekä kattoterassi ja ruokalan parveke joilta haukkailla raitista ilmaa.

Porthanian rappukäytävä on ehdottomasti rakennuksen hienoin kohta. Kun sitä katsoo alhaalta ylös, se näyttää hieman lehdeltä – kenties akateemiseen symboliin ja promootioperinteeseen viittaavalta laakerinlehdeltä?

Processed with VSCO with hb1 preset

Ilmassa roikkuva portaikko huokuu kepeyttä ja jopa eleganssia. Lasitiiliseinä tuo tilaan valoa ja vaaleutta, ja sen läpinäkyvyys edustaa myös uutta aikaa.

Töölön kirjasto

Vuonna 1970 valmistunut Töölön kirjasto huokuu vaaleutta, valoa ja ilmavuutta. Kauniit puistonäkymät tarjoavat rauhoittavan tilan lukemiselle.

Processed with VSCO with q9 preset

Ervi on leikitellyt portaikolla myös Töölössä. Siinä missä Porthanian portaikko muodostaa lehtiaiheen, on Töölön kirjastossa oikea arkkitehtuurijekku: kolmikerroksinen kierreportaikko päättyy pyöreään kattoikkunaan. Silmähän se siellä, kirjastoon ja lukemiseen hienosti sopien. Kuka vielä väittää, ettei modernismissakin voisi olla lystikkyyttä ja yksityiskohtia?

* * *

Haluatko perehtyä lisää modernismiin? Tässä suosituksena kaksi mainiota podcastia aiheesta.

Funktionalismi mullisti asumista – taidehistorian professori Kirsi Saarikangas kertoo, minkälainen mullistus ihmisten asumisessa tapahtui 1900-luvulla modernismin myötä. Tämä jakso auttaa havainnoimaan ja analysoimaan kaikkein arkipäiväisintä asiaa – omaa kotia – aivan uudella tasolla.

Tiloja ihmisiä ja jumalia varten – professori Markus Hiekkanen kertoo innostavaan tyyliinsä koko arkkitehtuurin historian keskeisimmät kohdat 30 minuutissa.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s