Taideteokset, joiden yli kävellään

Jos asut tai käyt Helsingissä, olet luultavasti kävellyt taideteosten yli. Ehkä jopa satoja kertoja.

Etkä ole tehnyt mitään väärin. Nämä taideteokset sijaitsevat maassa arkisilla ja ruuhkaisilla reiteillä, eikä niitä ole tarkoitettu koskemattomiksi kohdiksi, jotka tulisi kiertää.

Esittelen seuraavaksi kolme julkisen taiteen piileskelevää helmeä, kaikki Helsingin ydinkeskustan kiireisimmillä kaduilla.

 

Kluuvinlahden fossiilit (Tuula Närhinen, 2003)

Aleksanterinkatu kunnostettiin vuosina 2001–2003, ja kunnostuksen yhteydessä kadulle päätettiin toteuttaa ympäristötaideteos. Teokseksi valikoitui kuvataiteilija Tuula Närhisen ehdotus Kluuvinlahden fossiilit.

Teos kertoo Helsingin historiaa: viivat on sijoitettu suurin piirtein sille kohdalle, jossa Kluuvinlahden rantaviiva liplatti vielä 1800-luvun alussa. Sittemmin Kluuvinlahti kuivatettiin, ja paikalle levisi Helsingin keskusta: hevosia, autoja, raitiovaunuja, muotiliikkeitä, kahviloita.

Närhisen teokseen on kirjoitettu ruovikkoisten alueiden eläinten ja kasvien latinankielisiä nimiä. Ne ovat Aleksanterinkadussa ikään kuin muistona Kluuvinlahden ajalta.

Lähde

Epigrammeja Helsingin kaupungin jalankulkijoille (Denise Ziegler, 1999)

Katuviemärin kaivonkannessa on teksti. Se sanoo: sinä suunnistat ylämäkeen. Se puhuu minulle, satunnaiselle kadunkulkijalle joka vilkaisi katuun. Tulee erityinen olo.

Kuvataiteilija Denise Zieglerin teos Epigrammeja Helsingin kaupungin jalankulkijoille levittäytyy ympäri Helsingin keskustaa. Alun perin epigrammeja oli kahdeksan, mutta osa kansista on poistettu katutöiden vuoksi. Kuvan kansi sijaitsee Forumin ja Lasipalatsin välimaastossa Simonkadulla.

Tämä on sillä tavalla hauska teos, että kaivoa peittämässä täytyisi joka tapauksessa olla kaivonkansi. Mutta tässäpä on lisäksi taideteos. Pieni hymykuoppa kiireisten jalkojen keskellä.

Lähde.
Myös Milja Liimatainen on kirjoittanut teoksesta gradussaan.

Hiljaisuuden jalanjäljet (Merja Puustinen ja Andy Best, 2000)

Forumin puoleisella Lasipalatsin kulmalla osa katulaatoista on pronssisia. Pronssiset laatat ovat samankokoisia kuin kivilaatat, joten ne yhtä aikaa sekä sulautuvat urbaaniin katumaisemaan että erottuvat tavanomaisesta.

Kyseessä on taiteilijapari Andy Bestin ja Merja Puustisen teos Hiljaisuuden jalanjäljet.

Parissakymmenessä pronssilaatassa on Suomessa liikkuvien villieläinten jälkiä, yhden eläimen jäljet aina yhdessä laatassa. Jäljet eivät ole ihmisen veistämiä, vaan ne on kerätty ihan oikeiden eläinten tassunpainalluksista Ähtärin ja Ranuan eläinpuistoissa.

Taiteilijat kertovat Helsingin taidemuseo HAMin sivuilla, että Hiljaisuuden jalanjäljet toimivat muistutuksena siitä, kuinka lyhyt kaupungistumisen historia Suomessa on. Osa teoksessa kuvatuista eläinlajeista on uhanalaisia. Vielä hetki sitten ne tepastelivat Helsingin keskustankin alueella.

Lähde

Hiljaisia muistomerkkejä

Edellä esitellyt teokset Helsingin kaduilta ovat pieniä ja monelle huomaamattomia, mutta kuitenkin aivan selkeästi itsenäisiä taideteoksia. Ne sulautuvat katupintaan ja elävöittävät sitä, mutta niissä on myös vahva merkitys joka paljastuu jos niitä jää tarkastelemaan ja vaikkapa googlaa lisätietoa. Ne eivät huuda olemassaoloaan, mutta ne luovat hymyn uteliaille katselijoille ja kaupunkitilan kiireettömille tarkkailijoille. Ne ovat myös paikkasidonnaisia: teosten lähtökohdat ovat juuri siinä paikassa, missä ne sijaitsevat.

Teemoiltaan nämä kolme teosta ovat perinteisen monumentin vastaisia. Siinä missä monumentteja on pystytetty hallitsijoille ja sotasankareille, nämä teokset nostavat esiin luontoa ja uhanalaisia lajeja, jotka ovat saaneet väistyä kaupungin rakentamisen tieltä (Kluuvinlahden fossiilit, Hiljaisuuden jalanjäljet) sekä tavallisen ihmisen havaintoja (Epigrammeja Helsingin kaupungin jalankulkijoille).

Toisaalta sanan monumentti etymologia on muistamisessa. Tavallaan ainakin Kluuvinlahden fossiilit ja Hiljaisuuden jalanjäljet ovat muistomerkkejä – muistomerkkejä paikalta hävinneille kasveille ja eläimille.

Nämä kolme teosta eivät ole mahtipontisia monumentteja, mutta eivät ne ole pelkkää katupinnan ornamenttiakaan. Ne ovat taideteoksia, jotka ovat läsnä arkisissa askeleissa ja tuovat kaduilla kävelemiseen iloa ja syvyyttä.

 

* * *

Loppukevennyksenä nostan esiin vielä yhden kuriositeetin Hiljaisuuden jalanjäljistä.

Tarkkaavainen katsoja erottaa hieman etäämmällä myös pronssilaatan, jossa on ihmisen jalanjälki. Sillä silmäyksellä kun huomasin tämän ensimmäisen kerran, tiesin että kyse on teekkarijäynästä. Jalanjäljen alla lukee: Teekkari / Teknolog / Ubi bene ibi polytechnica. Teekkarilähteeni mukaan täydennys on lisätty teokseen myöhemmin, vuonna 2009.

Jäynä on huolellista jälkeä: se on tehty samassa koossa, samasta materiaalista ja jopa samanlaista fonttia käyttäen, eikä se vahingoita alkuperäistä teosta millään tavalla. Se vaan lisää siihen uuden tason, riemullisen kommentin.

Teekkarijäynän tarkoitushan on aiheuttaa riemua. Niiden toteuttaminen saattaa joskus “edellyttää totutulle yhteiskuntajärjestykselle hämmentäviä toimia” (Wikipedia). Itse luonnehtisin, että jäynä on eräänlaista hyväntahtoista anarkismia kaupunkitilassa. Toivon todella, että teekkarin jalanjälki säilyy jatkossakin Lasipalatsin kulmalla Hiljaisuuden jalanjälkien vieressä: harvoin näkee näin huolella ja vaivalla tehtyä kommenttia julkiseen taideteokseen.

Ja kuten näädät ja ahmat, ovathan teekkaritkin muinoin tallustaneet Helsingin katuja, kunnes joutuivat väistämään Espoon puolelle.

 

Teosten sijainnit kartalla:

https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/kluuvinlahden-fossiilit-tuula-narhinen/
https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/epigrammeja-helsingin-kaupungin-jalankulkijoille-denise-ziegler/
https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/hiljaisuuden-jalanjaljet-andy-best-merja-puustinen/